In Loving Memory
Those we love don't go away,
they walk beside us
every day.
Unseen, unheard,
but always near.
Still loved,
still missed
and very dear.
35 vuoteen kehräävien kullanmurujen kanssa on mahtunut paljon surun kyyneleitä.
Niitä on vuodatettu niin omien kuin muualle muuttaneiden rakkaiden menetysten johdosta.
They are not stars,
they are openings in heaven
where the love of our lost ones
shines down
to let us know they are with us...
Mitra
(1988-2002)
KISSA ISOLLA KOOLLA!
Elämää suurempi kissaherra...
Tria
(1992-2009)
Ihana lempeä mammani
Tria oli päästettävä kissojen taivaaseen kunnioitettavassa 17 vuoden 4 kuukauden iässä
Mimmi
(1993-2006)
Mimmukka, Mammankulta, Mimmuli...
Tunsit kaikki hellittelynimesi ja olit niin valtavan rakastettava pikkuinen.
Kettu
(1996-2008)
Ikuinen pikkupoika, suloinen punanenäni
Gismo
Sanoit "Bäääää" -- ja se oli rakkautta...
Doris
(1995-2008)
Doris oli toisenlainen, Doris oli reissunainen....
Doris oli loistava persoona, ihana hellyydenkipeä DAAMI!
Olit ihana kissa kaikkineen...
Pepe
(1996-2002)
Pepe Peppuli, oma pikku dumboni...
Olit kaikki mitä kissalta toivoin.
Jätit meidät täysin yllättäen, aivan liian aikaisin!
Kaipaan sinua niin, ihana kuperkeikkapuppelini...
Masi
(1997-2006)
Olit niin rakas...
En koskaan toivu lähdöstäsi, rakas kermakakkuni
Nasse
(1997-2012)
Oma leijonakuninkaamme,
uskomattoman kiltti ja lempeä jättiläinen
Hulda
(2002-2016)
Niin kiitollisena siitä, että tulit takaisin -- rakastettuna ikuisesti.
Rakas Putte
Possuli, punkeroiden sukua
(2002-2019)
Rakas mummukissa Doro
(2004-2021)
Vuosi 2022 oli aivan kauhea...
Koko perheen suurin rakkaus
Duudson
kotimme sielu ja sydän
kaikkien kaveri
Sinun piti elää ikuisesti...
(2005-2022)
Monsteri
Iso ihana pikimusta pupuliini
(2007-2022)
Ihana Woitto
-- Veni, vidi, vici --
voitit sydämeni ensihetkestä
(2017-2022)
Harald (ei niin) Hirmuinen, viimeinen veljestriosta, nyt sydän on rikki kolminkertaisesti.
(2007-2024)
Muistoissamme ja tassunjälkinä sydämissä ovat myös monet muut rakkaat höpönassut.
Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.
Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.
San. Paula Vesala & Mariska
― Charles Dickens