Meillä on kotonamme paljon kissoja, mutta jokainen heistä on ensisijaisesti rakastettu lemmikki.
Kun kotona on leikkaamattomia kolleja ja naaraita, on toki välttämätöntä eristää heidät toisistaan.
Siksi kollit pääsevät paapomaan mammoja ja pentuja aikaisintaan sitten, kun heidät on leikattu, tai he saavat kaveriksi uuden pikkukollin.
Kotonamme olevien kissojen määrä on suuri etenkin siksi, että en koe itselleni sopivaksi ratkaisuksi sijoittaa kasvatukseen haluamiani pentuja/kissoja kodin ulkopuolelle. Haluan ehdottomasti Enchanter's-pentujen syntyvän ja kasvavan meillä kotona, osana rakasta kissaperhettämme. Jokainen päivä vauvojen kanssa on ikimuistoinen, enkä pysty niistä hetkistä luopumaan.
Murehtisin myös aivan liikaa sitä, miltä esim. ainokaisena kissana sijoituskodissa elävästä tulevasta mammasta tuntuisi, kun pentujen syntymän lähestyessä (kun raskaushormonit muutenkin myllertävät) hänet yhtäkkiä siirrettäisiin omasta kodistaan meille. Kotiin, jossa on jo unohtuneet ihmiset, omasta kodista poikkeavat hajut, äänet, tavat jne. Stressitaso olisi väkisin aika korkea, koska pentuaika on todennäköisesti jo ehtinyt unohtua täysin uudessa kodissa elellessä.
Muutaman epäonnistuneen kissansijoituksen jälkeen olen mieluummin jättänyt (eli ns. "sijoittanut" meille) kotiin ne yksilöt, joita haluan käyttää kasvatukseen. Tulevat mammat kasvavat ja synnyttävät onnellisina omassa tutussa kodissa.
Kollimme ovat iloisia ja siistejä, kun heillä on seuraa samanluonteisista kavereista.
Uskon vahvasti, että kastraattikissa on onnellisin kissa, joten leikkautus on helppo ratkaisu, kun pentuja ei ole tarkoitus enää tehdä. Joskus suunnitelmani muuttuvat, eikä pentuja edes yritetä.
Jotta sopu kotona säilyisi, etsin leikkautuksen jälkeen osalle kissoistamme uudet loppuelämän kodit. Useimmiten muuttajat ovat juuri he, kenet olen alun perinkin ajatellut "vain lainata itselle".
Mikä ihaninta, heille ja pennuillemme on löytynyt aina napakymppikodit.
Olen kovin kiitollinen siitä!
Miksi en sijoita pentujani?
Sijoittamalla kissoja kasvatusta varten muualle olisi toki mahdollista pitää kotona oleva kissamäärä pienenä, mutta riskinä on aina se, että kissan sijoituskodin aikataulutoiveet ja omat suunnitelmat eivät loppujen lopuksi kohtaakaan. Moni ottaa mielellään sijoitukseen kissan, välttyyhän sillä tavalla sijoittamasta täyttä hintaa pentuun, ja saattaa tuntua helpolta lupautua kaikkiin kasvattajan kanssa tehdyn sopimuksen ehtoihin.
Kasvatukseen valittavien kissojen vanhempien siisteys on todella tärkeää, jotta ongelmilta vältytään. Vaikka vanhemmat ovat siistejä, ei se takaa jälkeläisten siisteyttä 100%.
Kollien sijoittaminen on oikeasti iso riski. Siinä vaiheessa kun poikapennun pissa alkaa haista tai kova huutelu alkaa, tulee sijoituskodista hyvin helposti kysely, milloin sovittu siitoskäyttö tapahtuu ja sen jälkeen lupa leikata.
Käytäntö on myös opettanut, että täysin siististi/merkkaamatta ainoana kissana elänyt kollipoika voi alkaakin haista, ja ennen kaikkea saattaa merkkailla käytyään kyläilemässä jonkun hurmaavan kissadaamin luona. Harva haluaa enää sen jälkeen jatkaa kollin leikkaamattomana pitoa, vaikka sijoitussopimuksessa olisi sovittu, että pentueita tulee syntyä esim. 2-3 ennen sopimusehtojen täyttymistä.
Sijoituksessa oleva naaraskissa voi yllättäen alkaa kiimailla jo 7-8-kuisena, karjua "tuskaansa" viikko toisensa perään ja pahimmassa tapauksessa alkaa merkata pissimällä esim. omistajan sänkyyn tai ihan kollien tapaan pitkin seiniä.
Kasvattajan tilanne on vaikea, jos suunniteltu morsian on esim. liian nuori, ei ole tullut kiimaan tai kolli itse käytännössä on vielä turhan nuori.
Oman kotona asuvan kissan kanssa sopimushuolia ei ole, vaikka tällä kissamäärällä kulut ovat karmeat.
Silti en vaihtaisi päivääkään. Ja uskon, että kissamme ovat varsin onnellisia kanssamme.
Rakastamme heitä niin kovin, ja saamme myös paljon vastarakkautta